16.4.1999 Jämsä

(Andy ) Saavuimme paikalle hyvissä ajoin, sillä odottimme paikalla olevan pitkä jono siinä vaiheessa kun ovet aukeavat, mutta onneksi jonoa ei ollut liikaa. Ennenkö pääsin sisälle, hokasin että Sipe ja Tuukka ovat ulkona. Hain nimmarin Sipeltä, Tuukka ehti lähteä, mutta kaverini Arttu sai huudettua hänelle että on itsekin basisti. Tuukka vaan kirosi ja lähti sisälle. Kun olin saanut itseni sisälle, niin etsin välittömästi Sepin levynmyyntipistettä Lavuaarista-levyn ostamisen toivossa. Niitä kuulemma myytäisiin vasta puoli kymmeneltä.

Katselin ympärilleni ja hokasin Apulannan soittimet. Kävin niitä ihmettelemässä. Tuolloin jo oli muutama tyttö varmistamassa itselleen eturivin paikkoja istumalla lavan reunalla. Kitaristina huomasin ensimmäiseksi, että sekä Sami että Toni olivat hankkineet uudet Fender Jaguar(?) -malliset kitarat. Sipen rummut näytti paljon pienemmiltä kuin mitä ne näyttää telkkarissa.

Taas harhailin edestakaisin ja hokasin Tuukan. Pyysin muodollisuutena nimmarin ja jäin juttelemaan mm. Lavuaarista-levystä ja muutenkin musiikista. Sitten kello alkoi olla puoli kymmenen. Siirryin sisälle ja silmä tarkkana odotin, milloin Sepi tulee myymään levyjä. Kun hän viimein ilmestyi Salkun kanssa, muodostui n. 2,4 sekunnissa ihmismassa Sepin valitseman pöydän ympärille. Jäin valitettavasti sen taakse, muuta broidini pääsi aivan eteen ja hankki Lavuaarista-live-levyn, joten poistuin ihmismassasta. Levyn arvo nousi, kun siihen hankittin Sipen ja Tuukan nimmarit.

Jälleen Tuukka oli yleisön seassa, tällä kertaa lavan sivussa. Taas kyselin Tuukalta kaikenlaista, kuten että miten hän oppii uudet biisit. Bassotaitelija kertoi saavansa soinnut sekä nauhan, jossa on kitara ja rummut ja sen perusteella kehittelevänsä bassokuvioita. Tuukan kanssa pystyi juttelemaan kuin kenen tahansa kaverin, paitsi että koko ajan joku kävi pyytämässä siltä nimmaria. Kerroin Tuukalle osaavani kaikki biisit kitaralla ja bassolla, eli jos jotain sattuisi niin voisin soittaa.

Kun keikka alkoi lähestyä, niin katsoin järkevämmäksi siirtyä lähemmäksi lavaa, jotta saisin hyvän paikan. Kun lämppäribändi (jonka nimeä en koskaan saanut selville) soitti, olin melkein eturivissä ja pidin paikkani kun Apulanta aloitteli. Lämppärin lopetettua lavalle tuli Sipe joka kertoi, että tulee toinenkin lämppäri suoraan Los Angelesista (taaskaan nimestä ei saanut selvää). Lavalle tulivat Toni, Sami (huput päissä)ja taustatanssijatyttö. Toni pisti rumpukoneesta kompin päälle, Sami alkoi räpätä ja tyttö tanssahdella kompin tahtiin. Tätä jatkui parikymmentä minuuttia (en ole varma), ainakin se tuntu kestävän kauan. Ekat 2 minuuttia se oli hauskaa, mutta sitten se oli kauheeta loppuajan. Sitten lava tyhjeni taas.

Pian Apulanta tuli oikeasti lavalle savun ja valojen kera aloittaen biisillä 001. Se lähti ihan hyvin ja sitä jatkoivat loistavat 0010 ja 003, jota ennen Toni kehoitti kaikkia sähkökitaran omistajia ostamaan Fenderin tuotteita, jos haluaa pilata keikkansa. Keikka jatkui biisillä Silti onnellinen, joka toimii livenä loistavasti. Lähes kaikki pogosi ja muutenkin oli siistiä ja seuraavana biisinä kuultiin viimeisin sinkkulohkaisu Hallaa. 006 ei oikein lähtenyt liikkeelle, kun Tonilla oli ongelmia kitaransa kanssa ja joutui intron aikana vaihtamaan uuden Jaguarinsa vanhaan (TV:stä) tuttuun Telecasteriinsa. Biisi kuitenkin lähti käyntiin ja meni muuten hyvin. Sepi hääri koko ajan lavalla tekemässä milloin mitäkin.

Sitten kuultiin hittejä:Mitä vaan, Mato, Teit meistä kauniin ja Liikaa soidessa moni osasi sanat ja suunnilleen kaikki pogosivat. Pari tyyppiä oli noussut toisten hartioille seuraamaan keikkaa. Välissä Toni kertoi, että he eivät voi soittaa uudelta EP:ltänsä biisiä koska omien sanojensa mukaan heidän keskuudessaan oli tapiiri, mikä pisti Tonin huutamaan hetkeksi.

Sitten seurasi Mex-tex cowboy-hurjastelu vilkkuvien valojen tahdittamana. Lopuksi oli jäljellä vain Anna mulle piiskaa ja Silmämuna, jotka soitettiin tuttuun tapaan peräkkäin. AMP:ssä oli mielenkiintoinen uudistuminen:3.säkeistön ja loppukertosäkeen väliin ei enää jäänyt tyhjää kohtaa vaan kerto alkoi heti. Keikan jälkeen kansa huusi (tottakai) että me haluamme lisää englannin kielellä ja tulivathan pojat takaisin ja vetivät Jennan ja Poistuistko mun elämästäni'n, mutta jäin kaipaamaan Paranoidia:) ja Mitä kuuluu'ta. Keikan jälkeen tapasin Tonin ja kerroin olevani kitaristi, minkä jälkeen hän ryhtyi kertomaan miten huonoja aidot Fenderit oikeastaan ovatkaan, kanavanvaihtajapedaali(ne jotka soittaa niin tietää mikä se on)oli hajonnut 5,2 biisin jälkeen, vaikka se oli ihan uusi. Kaverini Arttu meni ja kätteli Tonia ja Tonihan puristi lujaa Arttua, joka valitti tuskaansa. Toni neuvoi, että ei saa näyttää tuskaa, vaan olla cool ja mennä nurkan taakse kiroamaan. Saimme Lavuaarista-levyyn myös Tonin ja Samin nimmarit ja arvo nousi taas...

Loppujen lopuksi oli TOSI siisti keikka, kannatti mennä. Ja KIITOS Tuukalle, kun jaksoit vastailla tyhmiin kysymyksiini ja kiitos muillekkin Apiksille loistavasta keikasta!