19.3. Joensuu, Kerubi

No nythän on niin, että harvemmin on mahdollista soittaa klubiympäristössä kaikille sallittuja keikkoja, mutta Joensuun Kerubin tyypit päättivät tarjota meille tällaisen mahdollisuuden. Ihmettelimme itsekin alkuun, että kuinkas keikkapaikan ympäristössä pyöri niin paljon suhteellisen nuorta ryhmää, mutta sittenhän se selvisi, kun kuulimme, että meillä olisikin kaksi keikkaa tänään - ensin kaikille sallittu, ja sitten k-18.

Itse klubi oli varsin normaalinoloinen rokkibaari, karuhkoine sisustuksineen ja pienine stageineen. Totta kyllä on, että juuri tällaisissa paikoissa on ehdottomasti paras keikkatunnelma. Klubeissa yleisö on todella lähellä, ja lavat ovat matalia, joten kontakti artistin ja yleisön välillä on läheinen. Koska klubit ovat yleensä myös varsin ahtaita, lisää tiivis "sardiinipurkki-meininki" oman mausteensa tunnelmaan. Eli hikeä ja rock'n roll-unelmia piisasi taas Joensuussakin.

Se k-0 keikka oli kyllä aika perskeleen kova. Jengiä oli tuvan täydeltä, ja meininki oli TODELLA infernaalinen. Jengi velloi yhtenä massana, ja on kyllä todettava, että kyllähän se mieltä lämmittää, kun ihmiset noin lämpiävät soitantaamme. Näin taiteilijan näkökulmasta katsottuna se oli kyllä ehdottomasti yksi parhaista. Kiitos iso paikalla olleille - teitte meidän päivämme. Ainoa negatiivinen asia oli jalkojeni alla olevan ritilän läpi suoraan silmiin posottava lamppurivistö, jonka johdosta en nähnyt vilaustakaan pedaaleista, joita piti polkea. No menkööt.

K-18 keikka oli enempi aikuisempaa meininkiä, eli ihmiset jorailivat iisimmin, ja osa tyytyi vain tsekkaamaan keikkaa kaljamuki kourassa. Ihan ok tämäkin, sillä silloin voi vapaasti keskittyä itse soittoon. Harmittaa vain, kun tuo lauluääni ei tahdo kestää kahta keikkaa samana päivänä.

20.3 Siilinjärvi, Huvikumpu

Siilinjärvelläkin ollaan käyty jo kolme kertaa, ja aina ollaan vannottu, että ei enää koskaan tänne. Noh, taas täällä. Tällä kertaa Pelle Miljoonan kanssa. Mehän siinä laiteltiin kamoja kasaan (tai kryy laittoi, ja me katseltiin) ja tuo äskenmainittu punk-legenda saapasteli sisään. On se kyllä ihmeellistä, miten ajat muuttuvat; joskus -93 me olisimme antaneet ihan mitä vaan päästäksemme samalle keikalle Pellen kanssa, tai edes nähdäksemme Maestron livenä, ja nyt ukko sitten lämppää meitä. Hassua.

Pellen keikka oli ihan ok, tosin vanhat punk-klassikot eivät enää oikein lähteneet vanhaan malliin, mutta ne reggae-biisit olivat TODELLA herkkua. Lisäksi Pellen kitaristi on perkuleen kova kepittäjä. Pellen välispiikit olivat ylivetoja. Minä diggasin. Encorena tullut 'Moottoritie on kuuma' sai kyllä silmät kostumaan, sen verran paljon se biisi on mulle merkinnyt. Miljoona muistoa -hyviä ja vähän parempia.

Meilläkin oli aika timmi veto. Oli pakko skarpata, kun joku kekkuli oli mennyt levittelemään juttua, että kyseessä olisi joku "sukupolvien taistelu", eli soittaako nuorempi vanhemman suohon vai päinvastoin. Siellä sitten tykitettiin satasella, ja toivottavasti jengi diggasi. Skebasta meni kieli, ja jouduin käyttämään Tokaita encoressa, mutta eihän siitä oikein ollut mikkeinensä mihinkään, ja uusi Mesa-Boogie, jonka olin säädellyt EMGn mikeille hyväksi piti vallan turskia ääntä. Tästä suivaantuneena minun machoviettini otti ylivallan, ja särjin Tokaita hintsan verran.

Aamulla heräsin keskeltä Finlandia-hiihdon huoltoaluetta Demia Moore oheltani. SiSiSiSi.

21.3 Kuhmo, Kalevala-kylä (tai joku vastaava)

Täälläkin ollaan käyty joskus aiemminkin, ja meininki oli silloin tosi hyvä, joten ennakko-odotukset olivat aika korkealla. Kuten silloin joskus ennenkin, oli hauska huomata, että Kuhmossa on vireä ja aktiivinen nuorisoporukka, jotka järkkäilevät näitä juttuja. Kaikki järjestelyt toimivat loistavasti (paitsi ehkä backstagen wc-tilat) ja meininki oli alusta lähtien sopivan rentoa.

Kuten silloin joskus ennenkin, meitä lämmittivät Kuhmon omat grungehumut. Kyllä sieltä vielä hyvää tulee. Me itse emme ehkä olleet aivan vedossa, koska kaikilla oli keikan jälkeen hintsan verran tökö fiilis. Oli vaan aika löysä veto. Ei lähtenyt. Ei se oikeastaan johdu mistään erityisestä syystä, jos ei lähde. Välillä vaan ei natsaa. Yleisöä oli reilusti ja se oli hyvin mukana koko keikan, mutta ei siltikään. No, toisinaan näinkin.

Keikan jälkeen illan tunnelmaa piristi Urinator. Mit kaviar.