05.02.1998 Viking Cinderella Helsingistä

(GooM -risteily) Tämä oli todella outo keikka. Ensinnäkin laivalla oli yli kaksituhatta haalareihin pukeutunutta opiskelijaa, jotka olivat ihan kännissä koko ajan ja toiseksi meillä ei ole uramme aikana kertaakaan hajonnut yhtä paljon laitteita keikalla kuin nyt.

Minä kuulin tästä risteilystä jo monta kuukautta sitten ja ymmärsin, että kyseessä olisi ollut tällainen hengessä yhdeksännenluokan luokkaretkiristeily. Kun pääsin laivaan niin minulle oli kyllä suuri pettymys huomata joutuneeni osalliseksi tällaiseen haalariristeilyyn. Loppujen lopuksi kaikki meni siltä osin hyvin.

Tällaiset täysi-ikäisten kaikat jännittää kauheasti etukäteen, koska me olemme kuitenkin vähän enemmän nuorison makuun eivätkä vanhemmat ihmiset meitä oikein kehtaa diggailla. Minusta olikin kiva huomata, että kyllähän nämä yli kahdeksantoistavuotiaatkin meistä tykkäsivät. Tai siltä se ainakin näytti.

Laiva lähti kello viisitoista nolla nolla ja meidän esiintyminen oli yhdeksältä illalla. Koska olimme laivalla niin kaikkihan tietävät, että näillä risteilyillä päätarkoituksena on viinan juominen. Niin oli myös meidän tekniikkaryhmälläkin. Laivan discossa oli järjestetty työntekijöille tällainen VIP-tilaisuus, jossa kaikki oli ilmaista kahden tunnin ajan. Meidän kitararoudarimme ja yleismiehemme Hemi päätti sitten käyttää tilaisuutta hyväksi ja joi tunnin aikana noin kymmenen tuoppia kaljaa pohjiksi. Tämän jälkeen kun Hemi oli päässyt viinan makuun alkoi laivan tutkiminen ja joka kerta kun Hemi pysähtyi johonkin seurueeseen oli hänen juotava useita lasillisia mitä erilaisempia drinkkejä.

Keikan alkuun mennessä Hemi olikin sitten todella humaltuneessa tilassa ja Hemin pupillit olivat laajentuneet lautasen kokoisiksi, mutta tämähän ei Hemin menoa haitannut.

Kello oli yhdeksän ja kun alkuspiikki oli menossa Hemille tuli pakottava tarve päästä tutkimaan Tonin kitaran kuntoa ja hän ryhtyi tuumasta toimeen. Nupit kaakkoon ja Hemin mahtava soolo pääsi ilmoille. Ja Hemiä vaan nauratti.

Lavalle astuttuamme kun Toni aloitti Poistuisitko mun elämästäni-kappaleen huomasin, että bassostani oli elämä loppunut. Vinkkasin Hemille, että tämä tulisi katsomaan mistä vika johtuu, mutta Hemi vaan kylmänrauhallisesti levitti käsiään ja sanoi: "Nii-i, ei toimi".

Toni ei huomannut näitä ongelmia ja soitti yksin kolme kipaletta. Kolmannen kappaleen lopussa YÖn ystävällinen lavateknikko tuli katsomaan tilannetta ja sai vahvistimen toimimaan ja tämän jälkeen vasta minun keikkani alkoi. Pystyimme soittamaan noin kolme kappaletta kun Tonin pedaalit alkoivat temppuilemaan, eikä Tonin kitarasta kuulunut kuin rutinaa. Toni vinkkaa Hemille, että tulisi korjaamaan tilanteen, mutta Hemi taas vain levittelee käsiään ja sanoo: "Nii-i, paska soundi". Onneksi Toni sai itse pienen viiveen jälkeen korjattua kitaralaitteistonsa ja keikka taas jatkui.

Olimme päässeet Liikaa-biisiin kun bassovahvistin lopetti kokonaan toimimisen. Tämän huomattuani aloin katsella ympärilleni löytääkseni Hemin, jotta tämä tulisi vaihtamaan vahvistimen YÖn vastaavaan. Hemi oli kuitenkin lavan kauimmaisessa kulmassa selkä meihin päin ja pokaili kauniita tyttöjä kännisen roudarin karismalla. Muutamien minuuttien jälkeen ammattimainen ääniteknikko saapui lavan reunalle ja yhdisti minut YÖn vahvistimeen. Tämän jälkeen minun ongelmani loppuivatkin.

Seuraavan kappaleen aikana Tonin kitara hajosi, ja koska Hemi oli pokailemassa tyttöjä, kesti hivenen aikaa kunnes Toni löysi varakitaransa ja keikka taas pääsi jatkumaan.

Ei mennyt aikaakaan kun Tonin vahvistimet lopettivat toimintansa. Tässä vaiheessa Tonia alkoi todella vituttamaan tämä keikka. Toni etsi Hemin käsiinsä ja kertoi ongelmansa kitaravahvistimesta. Hemi tottuneesti tulikin Maglite taskulampun voimin vahvistimen luo ja totesi kylmänrauhallisesti Tonille: "Nii-i, ei toimi". Tämän jälkeen Toni alkaa hutkimaan Hemiä ja käskee tätä painumaan vittuun ja alkaa itse korjaamaan vahvistinta. Pienen viiveen jälkeen vahvistin saadaan kuntoon ja vedämme settimme loppuun.

Vaikka keikkamme kesti yhteensä puolitoista tuntia ja soiton osuus oli vain murto-osa tästä se ei kuitenkaan tuntunut yleisöä liiemmälti haittaavan.

Minusta keikkojen pitäisikin olla aina tällaisia tapahtumarikkaita, koska muuten se soitto-osuus menee liian rutiinilla. Minusta tämä oli hyvä, mutta muuta orkesteria syletti kyllä aika reilusti tämä veto.

Hemi sai nuhteita vähän joka suunnalta ja kai hän oppi tästä jotakin. Hemin sekoilu jatkui koko illan, mutta se, mitä keikan jälkeen tekee, ei enää kuulu meille. Se on kuitenkin selvä, että työpaikalla ei sovi sekoilla. Hyvä Hemi ja kiitos ikimuistoisesta illasta. Yhteenvetona voidaan todeta, että Hemi ja laiva ovat tappava yhdistelmä, sillä myös viime syksyn Oasis-matkalla Hemi kunnostautui kohtalaisen hyvin rymyämis-osastossa.

Kyllä muukin tekniikkaryhmä kunnostautui tällä risteilyllä ja etenkin valotaiteilijamme Timppa veti pisteet kotiin hivenen typerällä käytöksellään muita kanssaihmisiä kohtaan. mutta tämä jääköön meidän sisäiseksi jutuksi.

06.02.1998 Seinäjoki, Ravirata

Pääsimme lähtemään laivalta vähän yli yksitoista ja edessämme oli noin viisisataa kilometriä. Aikaa ei ollut liiemmälti huoltoasemapysähdyksiin, jotta kerkeäisimme neljäksi Seinäjoelle. Me sitten ajoimmekin koko matkan yhtä kyytiä ja saimmekin kamat pystyyn juuri ennen ovien avaamista yleisölle.

Iltaan mennessä paikalle saapui noin tuhatviisisataa ihmistä ja illan aloitti loistava NOFX-henkinen punkryhmä POB. Minusta tämä bändi oli todella hyvä, mutta totuushan on, että tällainen musiikki ei valitettavasti oikein uppoa suomalaisiin. Sitten olikin meidän keikan vuoro. Lavalla ei ollut paljoakaan tilaa, sillä se oli aika pieni. Muuten keikka meni tottuneesti ilman minkäänlaisisa ongelmia.

Hemi edellis-illan sekoiluista oppineena hoiti mallikkaasti oman osuutensa. Hyvä Hemi!

Muuten ilta oli normaali eikä mitään erikoista tapahtunut. (Paitsi että minä tapasin Raviskalla todella mukavan ihmisen, jota olen ajatellut paljon viimeaikoina. Toivonkin tapaavani hänet vielä joskus uudestaan.) Sitten olikin vuorossa kamojen purkaminen ja nukkumaanmeno. Yöunien jälkeen matka jatkui kohti Lohjaa.

07.02.1998 Lohja, Tanssihovi

Meistä kaikista oli kiva päästä taas Lohjalle soittamaan, sillä Sari on maailman mukavin keikkajärjestäjä. Paikalle oli saapunut tuhatkunta ihmistä ja keikka oli sen mukainen eli erittäin energinen. Muuten keikasta ei oikein jäänyt mitään erikoista mieleen, vaan se oli kohtalaisen tyypillinen meidän keikka. Minä olin puolet illasta meidän myyntitiskillä, jossa kävi kauppa hivenen nihkeästi, mutta kivaa oli. Ja toisen puolen illasta vietinkin Sarin lumoissa ja se oli todella mukavaa.

Harvinaiseksi tämän keikan tekee se, että minä sain kyydin Tampereelle illalla nettilehden toimittajalta. Kiitos kyydistä. Onneksi sain kyydin kotiin, sillä muuten olisin ollut Tampereella vasta puolenpäivän jälkeen todella väsyneenä nukkumatta silmänräpäystäkään koko yönä.

Minulle tuli todella outo tunne tapahtuman loputtua. Minä en ollenkaan halunnut lähteä kotiin, eikä yleisökään olisi mennyt kotiin. Tuli sellainen tunne, että tämän haluaisi kestävän ikuisesti. Sinänsä vähän huolestuttavaa, sillä eihän näillä keikoilla nyt välttämättä maailman mukavinta ole. Yleisö joka vaivautuu paikalle on kyllä todella mukavaa, mutta se odottelu ja jumittaminen käy välillä sieppaamaan. Onneksi viikon päästä on uudet keikat ja uudet ihmiset.

Eli nähdään keikoilla. Terveisin Tuukka.