Alavus 24.1.1998

 Nuorisotalo

Pääsin vasta 5:n aikoihin koisimaan, joten herään aika myöhäiseen, nimittäin puoli kolmelta. Soitan Timpalle, jolla on vyökokeet mennyt nappiin. Timppa on nyt virallinen taekwondo-opettaja. Onnea. 10 vuoden opiskelu ei ole mennyt hukkaan. Lähdemme kohti Alavusta noin kello 4:n aikoihin. Pitää vielä käydä fan-clubista hakemaan lisää julisteita ja Apis-sälää, koska keikkavarasto pääsi loppumaan jo Salossa.

Matka kestää kolmisen tuntia, jonka aikana valotaiteilija juhlistaa tuoretta mustaa vyötänsä muutamalla keikyällä. Normaalisti keikkapaikalle tullaan jo 8 tuntia ennen ovien avaamista, jolloin siinä kerkeää tutustua paikkaan, tekemään kunnon sound-checkin, ja muutenkin haistella fiiliksiä, vaikkapa käymällä paikallisessa kahvilassa. Siinä on ikäänkuin aikaa ladata itsensä aktia varten. Tälle keikalle saavumme kuitenkin vasta puoli yhdeksän aikoihin, jolloin jengi on jo paikalla sankoin joukoin. Sound checkiä en luonnollisesti kerkeä tekemään, enkä sen koommin paikkaan tutustumaankaan. Vähän kiireinen fiilis.

Inis aloittaa pian, ja vetääkin paremmin, kuin eilen. Käymme Juhon kanssa sumpilla paikallisella hengauspaikalla, 66:lla. Tulen taas huomanneeksi, että kyllä pohjanmaa on sitten ainutlaatuista seutua keikkailla. Siinä on semmoista tiettyä Suomi-romantiikkaa.

Rasmus alkaa heti Iniksen jälkeen, ja valepukuisena, viiksiin sonnustautuneena pystyn seuraamaan keikkaa ilman, että kukaan tunnistaisi minua. Rasmuksen jälkeen Hemi astuu jälleen kerran lavalle spiikatakseen meidät.

Jotenkin tuntuu, että tämä päivä on ollut aikas kiireinen. Ajo tuntuu hartioissa, ja muutenkin tuli saavuttua keikkapaikalle niin myöhään, että ei kerennyt ehkä tarpeeksi haistella fiiliksiä ja jengiä. No, keikka on kuitenkin sitä samaa mättöä, kuin ennenkin. Kyllä se soittaminen on juhlaa, olosuhteista riippumatta. Lavasoundi olisi kyllä voinut olla parempi, mutta minkäs teet, kun ei tullut sitä checkiä tehtyä. Tappokeikka joka tapauksessa. Basari jytisi.

Keikan jälkeen minä, Hemi, Toni, sekä sisareni Reede lähdemme yötä myöten kaahaamaan kohti Heinolaa. Matka oli pitkä, jonka aikana tuli rutkasti uusia ideoita niin myyntisälän, kuin tulevan levynkin suhteen. Odottakaa vain! Kuuden aikaan aamulla pääsen vihdoin nukkumaan. Väsyttää. Kun sunnuntaina herään, niin laulelen jo itsekseen, jotta olispa jo keikka.

Jätä kommentti