Morooo!

No niin. Nyt on sitten taas uutukainen päästetty lentoon pois isäkollektiivin äidillisestä huomasta. Viittaan tällä tietenkin maanantai-aamuna ensisoittonsa saaneeseen Paha Ihminen-biisiin, joka toki löytyy tulevalta Kesä-ep:ltämme.

Ajattelin tuossa pari iltaa sitten kirjoittaa perinteisen "miltä nyt tuntuu"-tyyppisen paniikkivuodatuksen, mutta sitten päädyinkin toiseen vaihtoehtoon. Kelailin, että eikö vaihteeksi olisi mielenkiintoista kiteyttää ajatuksiaan päivä julkitulon jälkeen. Voin kertoa, että tunnetila nyt on hyvin paljon erilainen kuin vaikkapa sunnuntaina. Itse asiassa, tuo ajatus aiheutti sellaisenkin kelan, että tavallaan on sääli, että useimmat artistihaastattelut (siis muutkin kuin meidän orkesterin. Tarkoitan pääasiassa kaikkia) tehdään ennen jonkin julkaisun ilmestymistä. Siinä sitten stressi/jännityspäissään tulee horistua omituisia, kun odottamalla muutaman päivän voisi itsestään saada paljon enemmän irti. Tai ainakin jotain erilaista.

Enivei. On ihmeellistä, miten jännitys ja stressi aina saa kaiken tehdyn musan kuulostamaan paskalta. Sitä kelailee kaikkea epäolennaista, kuten olisiko soolon pitänyt olla kovemmalla/hiljemmalla, onko masteroinnissa liikaa kompressointia tai että olisiko kertsiin pitänyt soittaa komppikitsulla vitossoinnuilla kaseja ja dempata neljän tahdin jälkeen joku pieni rytminen koukku. Tuommoiset kelat kiertyvät päässä klusteriksi joka aiheuttaa yleisen paskuuden läsnäolon, josta ei pääse irti muuten kuin irroittamalla kädet ohjaustangosta ja antamalla mennä.

Nyt on ensisoitto ohi ja p***at housussa, jos ovat ollakseen. Pikkasen rentoutunut fiilis! Itse asiassa, kun kuuntelin tuon Kesä-ep:n läpi eilen illalla, niin tuli aika hyväkin havina siitä. En nyt viitsi alkaa hypettämään itse sitä, kun se on aina vähän semmoista. Tavallaan nyt ei tarvitse. EP hypettää itse itsensä, kunhan ilmestyy.

Videokin olisi tarkoitus laatia tuohon Pahaan immiseen (vidu, etton huono nimi!). Kelattiin, että nyt kun ollaan kerta lähdetty tälle DIY-linjalle, niin mennään sitten koko rahalla sitä rataa. Ajateltiin tehdä semmoinen "kädestä suuhun"-tyyppinen video Provinssissa. Kelatkaa nyt! Biisin ensimmäinen live-esitys narulle ja siitä kylmästi seuraavalla viikolla heti telkkariin (tahi Joutubeen)! Eipä vähän ole suoraa ja mutkatonta meininkiä! Ja mikä potentiaali sellaisille, ketkä haluavat esiintyä tuolla pläjäyksellä: kun heittää kaljua makkaralla, niin se sitten näkyy kanssa. Rehellistä, suoraa, nopeaa, ei ehkä maailman innovatiivisinta, mutta minusta mielenkiintoista. Uskon myös, että siitä tulee varsin hyvähappinen pläjäys, joka saattaa jopa poikia kicksejä jollekin. Sen näyttää aika sitten. Toki tuohon pitää sitten laatia semmoista oheisohjelmaa kanssa, mutta sehän ei ole ongelma vaan mahdollisuus. Kriitikoille sanoisin, että kyllä meillä olisi aikaa ja kiinnostusta tehdä "perinteinen" juonellinen taidevidioukin, mutta tämä tuntuu vaan NIIN oikealta, että tällä mennään. Todella hyvä havina tuosta. Heh, se tosin voi tarkoittaa myös sitä, että menemme kaseikkoon komiasti ja kovaa, mutta haitanneeko tuokaan. Kokeilevaa taidetta.

Nyt olisi levyä varten jo neljä biisiä valmiina. Juhannuksena on puolet lätystä kasassa. Huh huh, mitähän tästä taas tulee... Todella hauskaa on ollut väsäillä näitä. Olemme tehneet aika erikoisia ratkaisuja (siis verrattuna omaan aiempaan tuotantoomme), mutta uskon vahvasti, että nyt ollaan kokonaisuuden asialla. Toistaiseksi kaikki veisut ovat about kolmeminuuttisia ja siitä olen eniten innoissani! Maailman parhaat biisit ovat max 3:05 pitkiä ja kaikki sen ylittävä aika on turhaa jankkausta ja säälittävää kalastelua. Piste. Nyt tehdään tiivistä ja tyrnäkkää.

Soundipuolella taitaa olla niin tylysti, että missään biisissä ei ole kahta kitsuraitaa enempää. Heh, kelatkaas sitä. Joskus meni 120 raitaa yhteen biisiin, nyt meni 20 (ja niistäkin 14 rumpuihin). Kun jaksaa miettiä tarkkaan, mitä soittaa, saa vähemmällä paljon enemmän. Aika pirun siistiä, kun voi kehiä uusia asioita! Siitä olemme itseämme läiskineet olalle, että ainakaan emme mene siitä, mistä on ennen jo menty. Tai siitä, mistä helpointa olisi. Voihan se olla, että kaupallisesti olisi järkevämpää tehdä jotain muuta, mutta mitä siitäkään sitten tulisi? Innostuminen, inspiraatio ja omat kicksit ovat tässä vaiheessa tärkeintä! Nyrkkiä taivaalle! Wooo-oo-o!

Meikä liukenee nyt yheen systeemiin, mutta palaillaan taas.

-Tonde.

P.S. Kesäviikset! Eipä!