Apulanta
Kotisivu
Viivakoodit 16.02.2001

Ei perkele tätä mies ei kestä

(Kymen Sanomien Viikkoliite Seepra 27.6.1997, Maili Öst)

Vihlova viisaus on ikuistettu mustalla tussilla tuhkakupin kylkeen Apulannan mutapaakkuisessa keikkabussissa. Se syntyi, kun heinolaisyhtyettä vietiin keskellä kirkasta päivää hartolaiseen kouluun unplugged-keikalle ja samana iltana hipi hipi kiirehtäen vielä Kouvolaan.

Apulannat taitavat parhaillaan hikipäin harkita vieläkin verevämpää mietelausetta, sillä Sipestä, Tuukasta ja Tonista tuntuu tänä kesänä olevan todella moneksi. Suomen suvessa ei nyt taida olla niemennotkoa, jonka soittojuhlissa kansa ei kiljuisi ja könyäisi kuorossa "Piiskaa! Hei beibi anna mulle piiskaa!" sellaisella antaumuksella, ettei rastatukkaiseksi tulleen kitara-laulumies Tonin enää itse ollenkaan tarvitsisi sivaltaa kuristetun kuuloisella äänellään.

Apulannat näyttävät jussina olevan niin monella lavalla yhtäaikaa, että tämä kolmikko voisi mennä vaikka ufoseminaariin ja väittää olevansa itsensä ulkoavaruuden tavaraa. Lentäviä lautasi bändin tämänkeväisellä Paha, paha asia-videolla vieraileekin niin, että siinä sulkeutuisivat alemmuudentuntoisesti salaiset kansiotkin usalaisessa ufo-uskoisuudessa.

Apulannassa on joka tapauksessa nimeään myöten supisuomalaisuutta, jollaista ei uskoisi enää löytävän kuin pappatunturilla pitkin kuollutta kylänraittia päristän mammanpojan päästä. ei ainakaan sieltä, missä coolit citynuoret puhkovat päitään sillä laittaanko kesätyötienestinsä leviksiin vai tuoreimpiin Smurffi-hitteihin.

Mutta sinne missä Tahdon rakastella sinua kelpaa enää discohumppaversiona ja billi Idolin Rebel Yell Scooterin kuohimassa konemuodossa, juuri sinne saapuu Apulannan ahdistus ja saa aikaan aaltoja. siellä menevät sukupuolet ja säädyt yhtenä sikana, kun pahoinvointi purkautuu parantavana päänveivauksena.

Jotain perää täytyy olla siinä, että Apulannan Piiskaa on 30000 myydyllä kappaleella maan kaikkien aikojen himotuin joskin myös halvin single. Apulanta ei ehkä sittenkään ole sairaus vaan lääke.

Apulannan heitosta kansallisurheilulaji

Outoa Apulanta-ilmiössä on, että se itse asiassa kantaa kaikuja viime kesältä. Silloin järvenselältä ja niemennenältä toiselle vaan kumpusi bändin tämäntalvisen Kolme-levyn sijaan "Hei, hei mitä kuuluu" kakkosalbumilta Ehjä.

Apulanta on ehkä ensisilmäysellä yhtä uskottava kestotähdeksi kuin nimensä. Bändi on toki muuttunut alkuaijojen uitetun rotan kaltaisesta ruikuudestaan niin trenditietoiseksi tuuliviiriksi, että voi viettää iltapäivää toisensa perään kutsuvieraana MTV3:n Jyrkissä. Siitä ei silti päästä mihinkään, että rumpali Sipe teinityttökiharoineen yhä näyttää parin kolmen vuosikymmenen takaa repäistyltä.

Usein kuulee Apulannan puolivannoutuneiden ystävien ikäänkuin anteeksipyydellen puolustautuvan, että Apulanta on hyvä "vaikka eihän niiden lauluissa ole päätä eikä häntää". Tämä ei voi olla päättömämpi väite; Apulantaa tarttuu juuri siksi, että sen sanottajalla tuntuu olevan vaivihkainen kyky porautua matona suoraan suomalaisten yhteiseen alitajuntaan ja unimaailmaan. Kun bändi kesken kappaleen rääkyy vaikka että "veli painaa pinnan alle pään", on vaikea olla tunnistamatta omaa hukkuvan ahdistustaan ja isoveljen räkänaurua jostain kaukaa lapsuuden mökkikesiltä.

Vaikka haastatellessani keikkabussissa keskellä Kotkan keskustaa korttia pelaava Toni sinisilmin vakuuttaa että Kolmea seuraa "ei mikään", Apulanta on jo nyt varmistanut itselleen kuoleman jälkeisen elämän, kun kerran itse päättää pistää punkkinsa pussiin. Bändi kun on siittänyt itselleen sen verran runsaasti oppipoikia nuoressa bändipolvessa, että Apulannan coveroinnin voisi julistaa uudeksi kansallisurhelulajiksimme. Se on harvinaista maassa, jossa musiikkituulahdukset tuntuvat yhä useammin tulevan vähintäänkin Jamaikalta.

Perähikiällä paras hiki

Kun puheessa pikkuhiljaa aletaan päästä puusta pidemmälle, Sipe intoutuu vertaamaan itseään herkkusieneen. Keikkabussiin kivunneet ysiluokkalaiset fanitytöt kuuntelevat hartaasti, kun rumpali selittää, miksei Apulanta mitenkään voi soittaa joka ilta vaikka Kotkassa.

-Minä pidän esimerkiksi herkkusienistä, mutta ei niitä jaksaisi joka päivä syödä, keikkapaikan tilaamien pizzojen perään kurniva mies myhäilee.
-Siksi on melkein hienointa soittaa pikkupaikoissa, joissa meitä ei nähdä joka viikko.
-Onhan Helsinkikin tietysti hieno paikka, mutta helsinkiläiset ovat perseestä, tuumiskelee Toni. Vastikään Lapin valloittaneet Apulannat kertovat nyt kolunneensa lähestulkoon jokaisen Suomen kolkan.
-Kajaani taitaa olla ainoa paikka, minne meitä ei jostain syystä ole haluttu. Joten vielä silti joku voi meidät löytää, Toni tilastoi.

Apulantaa tullaan nykyään lähestulkoon kaikkialla katsomaan vähintään satapäisellä joukolla.
-On olemassa jokin tekijä Z, millä henki tulee ja meillä on se yleensä aika hyvin hallussa, selittää Sipe tieteellisesti.
-Vaikka ainahan on sellaisia homeisia mätiä raatoja, jotka eivät ymmärrä rockmeininkiä, Toni pillastuu, mutta myöntää samalla ettei maailmassa itse asiassa olisi mitään mieltä ja ilkuttavaa, jos jokaien eduskunnan salkkukäsi yhtäkkiä alkaisi palvoa Apiksia.

Apulannalla on pyhä pyrkimys järkyttää Suomen mieliä. Bändi kieltääkin visusti myyneensä itsensä koko kansakunnan sisäsiistiksi palatsikoiraksi.
-Ei me esimerkiksi olla ratsastettu hevosilla Annan palstoilla, eikä aiota, survaisee Sipe.
-Uskomatonta! Mä en voi uskoa että mä oon tässä ja nää on Apulanta ja ne onkin ihan tavallisii jätkiä, taivastelevat taivastelemasta pästyään tällä välin fanitytöt.
-Ei tämä päähän nouse, koska me ollaan noustu ihan pohjalta, Sipe puolustautuu vaikka tunnustaakin olevansa "hyvin imarreltu", kun häntä palvotaan puolijumalana.
-Ollaan kuitenkin saatu niin monta vuotta pelkkää paskaa käteen, että me osataan lähteä terveeltä pohjalta. Tiedetään mitä voi olla.

Bändi sääliikin avoimesti ihmelapsen etsinnän jalkoihin jääviä nuoria bändejä, jotka pistetään televisioon melkeinpä ensimmmäisellä treenikerralla, niin että heidän rinnallaan Tenavätähdetkin alkavat kohta näyttää ikälopuilta.

Apulanta on toki oppinut pelaamaan julkisuudella, mutta toivoisi silti urkkijoiden poistuvan yksityiselämästään.
-Jättäisin kyllä pois kuuluisuuden pois niiltä ajoilta, jolloin emme ole työssä, tunnustaa Toni.

Apulannat olivatkin itse asiassa kaikkien kavereita, jotta eivät olisi kenenkään kavereita. Toni, Sipe ja Tuukka kuulostavat kyllä koko kansan sinuilta, mutta yritäppäs vaikka etsiä heidän osoitetietojaan Heinolan puhelinluettelosta.
-Sukunimi on ollut meillä alusta alkaen tarkoin varjeltu salaisuus, bändi paljastaa salaisen suoja-aseensa.
-Ollaan myös rakennettu imagoa hieman tylyllä linjalla.Toni toteaakin, ettei heille kadulla kukaan kovin usein tule huikkaamaan vaikka "hei, hei mitä kuuluu".
-Ei ihmiset tuu hirveesti juttelemaan, mutta ahistaa kun kaikki kattelee perään, kun kadulla kävelee.

Apulantana Ameriikan mallimarkkinoilla

Apulannan sisäänpäinlämpiävää rokinrieskontaa ei ehkä ensi kättelyssä uskoisi Suomen lupaavimpiin vientiartikkeleihin lukeutuvaksi, mutta näillä villin pohjolan kalpeanaamoilla tuntuu itse asiassa olevan maailmalla markkinarakonsa.
-Meitä riepotellaan promokiertueilla Lontoosta Tokioon, Sipe kehaisee.

Toni tunnustaakin elämänsä ikimuistoisimmaksi kokemukseksi yhä Ehjä-levyä seuranneen sukelluksen San Franciscoon, jolloin paljon paljastavat mallikuningattaret kuten Tracy Lords ja Jenna Jameson pistivät poikia povea paremmiksi.
-Ne todella ymmärsivät rock-ihmisten päälle.

Apulannalla on toki pysyvämpiäkin kansainvälisiä yhteyksiä.
-Juuri tänään kirjoitin kirjettä Italiaan, laulajakitaristi tarinoi.
Apulanta itse ei joka tapauksessa aio luopua suomenkielisistä kuvioistaan.
-Pärjääväthän kaiken maailman eros ramazzotit Suomessa omilla te quiero-kielillään. Toni intoutuu vielä ennen pizzojen saapumista luettelemaan liudan suomalaisen kulttuurin korvaamattomimpia avuja.
-Saunakulttuuri. Alkoholikulttuuri. Tervakulttuuri, tapailee Toni tuttua listaa, jota moni tänä kesänä taatusti olisi valmis jatkamaan ilmiöllä Apulanta.

Apulanta ei haukkaa hampurilaistasi

Apulannalla on myös ehdottomia asenteita.
-Me ei ikinä soitettis McDonaldsin bileissä, tykittää Toni epäröimättä, vaikka myöntääkin että Apulantaa on ainakin toistaiseksi vielä turha toivoa näkevänsä mielenosoitusmarsseissa.
-Ei se ole oikein meidän juttu.
Mutta on Apulannalla myös yleisinhimillisempiä ajatelmia, joita kuunnellessaan uskoo lähestyvänsä Apulanta-ilmiön ydinsyitä.
-Mun pitkäaikainen tavoite on olla onnellinen, pohtii Toni ja jatkaa etsimistä.

Maili Öst