Apulanta
Kotisivu
Viivakoodit 16.02.2001

12.6.2000 Helsinki

(se sama vanha kusipää (Osa 1.4))

Just one note from a song he wrote could fuck me where I lay Hymysi tuo jonka sinulta sain, se säilyy mielessäin kauan

Hieman vyötäisistä ylöspäin korkean aidan takaa lord hedon jakaa pienehkölle ryhmälle nimikirjoituksiaan virnistellen kuin Irvikissa, hän vilkaisee automaattisen oloisesti tarkistaen tulokkaan aikeet. En leikkaa väliin vaan tyydyn mielelläni tavanomaiseen rooliin ulkopuolisena tarkkailijana. Wirtasella on päällään puku, kuin myös Sipillä, mutta hänen pukunsa on paljon epävirallisemman oloinen. Ruskea. Stetsoni sopii päähän kuin tilattu. Ylipäätänsä, Toni Sorsakoski jollen sanoisi... viikset & parta puuttuu. Se aiempi parranyritelmä kun on kadonnut jonnekin. [Löytäjälle luvassa 5,99mk löytypalkkio.] Hän virnuilee,nauraa, vitsailee,irvistelee estottomasti ja luontevasti, jopa meilkein flirttailee kirjoittaessaan nimeään monistuskoneen tavoin.

- Laita siihen ....:lle
- No tottakai. Mut mikäs nimi mun pitäis laittaa sitte siihen tuon alle?
- Kirjotatko vielä pari kaverille ku ne oottelee tuolla.
- Aagr. Kyllä kättä tässä jo vähän pakottaa....*katsoo piinaavasti kysyjää silmiin, hymähtää ja kirjoittaa toki&piirtääpä vielä kai tähdenkin siihen viereen*

Muutenkin silmälasit päässään myös hän katsoo asiakkaitaan suoraan silmiin. Aitoutta. Vinon nimmaripinon jälkeen joukkio lähtee takaisin lavan ääreen viemään ilon sirut tuttavilleen. Tunnen oloni hieman syylliseksi kun en itse ole tuomassa mitään paikanpitäjä Neitokaiselle ja tekisin mielelläni Tyrijät eli laittaisin Irvikissan kirjoittamaan muutaman tusinaa nimmareita jotka jakaisin sitten niille ketkä sellaisen ikinä haluaisivatkin. Mutta niin...eiköhän siinä ole se aika suuri osa et ite just hakee sen nimmarin. Sellanen sökkerö se on vaan kuitenkin. On se aika hyväksikäytetty ja outo olo siinä artistillakin varmaan kun vain kasan omaa nimeään siinä vääntää kun liukuhihnalta kasvottomasti. [the pound of flesh] Itse en noitten ideaa oikein ole sen ihmeellisemmin sisäistänyt tahi niitä näin ollen kerännytkään. Kai se on joku muisto + tekosyy päästä naamatusten. Aika henk.koht-justka...etenkin jos ottaa nimmarin nahkaansa. But wa-hey , is someone gets a kick out of 'em, all the better. Whatever makes 'em happy. Lisäksi ei sadetakkini taskuista löydy kuin ne plekut, ohjelmaesite ja melko tyhjä Mynthon-aski [ainut ravinto mitä olin nauttinut sinä päivänä.] Hän kääntyy urakan jälkeen puoleeni kuin sanoen "niin?" ja ojennan tälle pitkävartisimman tumman tulppaanin. Toni tarkkailee kukkaa ja taitaa jopa haistaakin sitä. [Ne muute haisi melkei yhtä hyvälle ku persikat.]

"Sehän on kaunis" "Niin on" Prkl. Helevettiin tuo aita tuosta tieltä että minä voimpi halata tuota miestä. Ja minä haluaisin halata jokaista vastaantulijaa. Hänellä on jo kädessään tavanomainen pieni yksinkertainen , lättänän punainen sievä ruusu. Lähtiessäni pois joku huikkaa minulle:"tuo on kauniimpi", osoittaen ruusua. Käännähdän tätä kohti ja nään tämän kädessä samanlaisen ruusun."Itsekehu haisee." Tämä tiedottottaa että ruusu ei ole häneltä ja vastaan että kaunis se on sekin kuitenkin. Miksi ihmeessä pitää aina kaikkea verrata toiseensa ja asettaa jalustoille. Ei kauneutta voi mitata, jokainen on akunis erilaisuudessaan. Niissä on sellainen...itseisarvo. Ja kaunista on kaikki tällä planeetalla. Ja ihmiset. No one's creepy from the inside. Not really. Hihhuloin takaisin katselemaan Vilkkumaata. Pari biisiä ennen encorea ja encoressa tuleekin sitten se Tähti jota minä jo odottelin.