1.4.2000 Helsinki
(se sama vanha kusipää (osa 3.2))
(The truth is out there. And Tuukka tells it.
Esim.
[joku Soundi]
*puhe Rasmuksesta ja näiden kanssa tehdystä kiertueesta*
Tuuge:"Olihan ne vähän sellaisia pikkupoikia suuressa
maailmassa. Vähän sekaisin kaikesta. Todellisuudentaju oli
hävinnyt."
Toni:"Älä laita tommoista. Tulee itku vaan. Teja G:ltä tulee
noottia."
Tuuge:"Pitää laittaa. Olihan se niin ´..."
*puhe Trasmosheksen roudareiden yhteistyöstä AL:n
kollegoiden kanssa*
Sipe: " ...' kun meidän crew kantoi tavaroita hiki päässä ja
Rasmuksen crew söi juustoleipää ja pelasi koripalloa. Pienen
mussutuksen jälkeen sekin asia korjaantui."
Tuukka:"Eihän korjaantunut. Eihän ne kantanut siellä koskaan
mitään."
[Maalin alta-kirjasesta]
*puhe Tejalle 'silloin joskus' lähetystä demosta*
"Mutta Mitä kuuluusta Teja ei digannut."
Toni:" Se oli eri versio kuin levylle päätynyt."
Tuukka:"Sitä on minun mielestä ihan turha puolustella. Teja
ei kuullut, että se oli hyvä biisi."
Tuukka on MINUSTA hieman kuin se skidi Keisarin Uusissa
Kleduissa, joka paljasti että nytten on perhekalleudetkin
näytillä. Hyvässä ja pahassa.)
Enivei, kertosäkeiden ja normaalejen kontrasti oli melkein
yhtä vähäinen kuin Noidanmetsästäjässä tavallasesti.
Vesijakelu pelasi varsin kiitettävästi, vaikka sitä tuli
jonkun annettua juuri ennen kerron alkua jolloin jonkun
vedet lensi naamalleni. No ei mitä, pieni suihku piristää.
Jano oli vaikka monta kertaa sainkin pari kulausta.
Luultavasti olisin voinut juoda koko tynnyrillisen...
Toni lauloi myös melko samantapaisesti joka kipaleen,
johtuen ehkä osaksi että tämä soitti ainakin Turun gegeä
enemmän instrumenttiaan nyt.
Sitten keikan ehdoton päänsekoittaja: siihen kung fu-pätkään
joka tuli jonkun biisin (Ei prkl! Mä unohdi viimex mikä
biisi se oli ja ny olin varma et muistasin, koska se oli
joku siihen täysin ilmeinen kipale. Oh well, what the hell.
Kaipa se oli Paha,paha asia...?)
sisältyi jumalallisesta Li Jun Fanista pätkä!!!
Olisiko se muka ollut siinä jo aiemmin, ja minä en muka
olisi huomannut...?
Vai oliko se lisätty siihen ja miksi...?
*JEE JEE* Oli miten oli tuon rasvatun lihaksiston sulavan
ovelien liikkeiden ja tutun ilkikurisen rakastettavan
virnistyksen näkeminen toi sellaisen jännän aallon (en ole
koskaan ollut hyvä selittämään asioita) koko ruumiini
läpi...ja hemmetin typerän näköisen hymyn.
Floattereitakin oli tasan sen likaisen tusinan verran kunnon
menon todistamassa ja järkkärit nappailivat näitä nopean
kivuttomasti (mitä ny yhen jalka osu hieman kyllä tuntuvasti
niskaani). Tuugella oli muute, vielä pitää mainita, sellasii
punasii nauhan tai jotai riekaleita basson kiinnitettynä.
Kummastelin vaan, että josko niillä ollut jokin syvempikin
tarkoitus or just for the hell of it... The illusion of the
truth remains as a secret.
Toni heitti sitten plekun jonku kipaleen keskellä silmät
kiinni (niinku Tsimi aina ja pariki kertaa). Sinne kauas
salin keskikohdalle lensi tuo pieni muovinpala, niin että
tilaisuus sen kiinnisaamiseen minulle oli melkoisen pieni.
Ei tullu edessä sillatti konkreettisesti paljonkaan
pompittua, mutta päätä kyllä heilutin mitä ihmeellisimmillä
tavoilla niin että rusahti kyllä välillä kuuluvasti. =0)
Tuukka oli muuten kyllä rauhoittanut tuota
lavaesiintymistään potkimisesta nytkymiseen. Ei sillä ettei
yhä olisi ollut aivan oma salattu puutarhansa...
Ei tainnut kyllä kukaan ollut sitä rumpukalvoa virittänyt,
hieman siltä vaikutti. Aikaisemmin Marzin tiluttelemat
pätkät olivat nyt koko bändin välisoittoja ja positiiviisiä
välipaloja.
Toni, tuo jänisoinas, siinä vielä hehkutti tulevien
syntymäpäiviensä puolesta ja pyysi meiltä verta ja hikeä
kerran jos toisenkin. Sitä saa mitä pyytää ja sitä tulee
kyllä pyytämättäkin tuollaisilla keikoilla itse kullekin
osansa ja ansionsa mukaan.
All in all, oli se kuitenki paras gege mitä olen nähny, jos
Torrea ei lasketa.
(Jei se vielä lopu...)
|