Apulanta
Kotisivu
Viivakoodit 16.02.2001

1.4.2000 Helsinki

(se sama vanha kusipää (Osa 1))

Pirullinen aprillipäivä

I'd rather be dead than cool.

Taas tässä kaupungissa...*sigh* Suomen paskin kaupunki on minusta Joensuu ja sen jälkeen kovana kilpailijana Hellsinki. Eihän nauramatta voi sanoa Hellsinkiä suurkaupungiksi kun ny vertaa Isoon Omenaan, muttamutta... Tästä jos mistä alkaa muovimaailma ja minua ahdistaa. Tää kaupunki mätänee sisältä päin. Ihmisistä. Näin...hortoilin alkukantaisen ja puhkikuluneen monistetun karttani kanssa kohti Nosturia. Sotkettuani pari kertaa suuntani sekoittaen Tehtaan-& Telakkakadun keskenään, löysin viimein oikean kadun. Olin vielä melkoisen hukassa kunnes vastaani osuikin RUUSUROUDARI! *jee jee* Hän näytti kätevästi yhdellä kädenhujauksella mielellään oikean suunnan. Olin enemmän kuin kiitollinen. Saavuin kohtalaisen joukon kotiuttamalle ovelle vain noin varttia ennen ovien avausta, (mikä vetää varmaan pohjat odottelutaulukossani...shame on me) ja pelkojeni vastaisesti pääsin kuitenkin melko hyvin sisään. Enkä minä ryntsinyt. Ennakkolipun kanta irti ja narikalle. Varsin ystävällinen &lämminhenkinen narikkapersoona asetteli kiltisti laukkuni, kukkapuskani&toppatakkini naulaan vitsaillen välillä. Olin varsin otettu moisesta kohtelusta, tarjosin kyllä että hän voisi itse pitää kukat jota hän ei valitettavasti tehnyt. Siinä taas ammattitaito kukoisti palveluammatissa. Pompin varsin epätietoisena paikan systeemistä pitkin portaita ylös seuraillein muita kuin se mustin lammas jota joutui jälleen mustanmaalatuksi. Sitten muistui mieleen- kamra!!! Ja takasin alakertaan. Kaivoin vyötäisiltäni 2kybän setelin ja ojensin sen sitten samalle mukavalle narikkapersoonalle (narikka 7mk, lisäjustkat 5mk), vaikka moinen käytäntö oli minulle ennen kuulumaton ja tuntui hieman odohkolta. Kenties tämä voi olla hyvinkin hyödyllistä jos minunlaisiani unohtelijoita on paljonkin. Ei siinä vielä mitä. Koska minä en koskaan ole onnistunut todistetusti saamaan filmirullaa kunnolla kamraan opetuksesta&harjoituksesta huolimatta pyysin vielä

varovaisesti joskos tämä ihana ihminen voisi vielä asettaa sen filmirullan kameraan. Narikkapersoona ei ihmeemmin tuhissut vaan laittoi sen ystävällisesti sisään, käytyään varmistamassa että kuvausta ei ollut kielletty. Hymyilin kiitoksieni päälle ja lapsin takaisin ylös. Eturivi oli varattu ja pienen yksinäisen istuskeluhetken jälkeen huomasin eturivissä olevan hieman tilaa. Karaisin itseni ja uskaltauduin kysymään eräältä neitosella olisko aivan ennenkuulumatonta josko yrittäisin tökätä siihen. Tämä varsin yllättävästi, suostui ilmoittaen ystävänsä tulevan pian takaisin siihen, mutta uskoen että myös minä mahtuisin. Mitämitä...?! Tämän on pakko olla joku aprillipila! Eihän se onneksi ollut, siinä eturivissä minä sitten istuskelin astetta lähempänä autuutta puhuen tämän yli-inhimillisen ihanan neitosen kanssa. Keskustelu oli varsin miellyttävää ja monipuolista. Taustajuminakin oli varsin laadukasta: You gotta fight for your right (alkuperäne Beastie, spank god...), HIMiä, 'till you're numb & Bad Touch...so on. Aika kului joskin kaikkea tätä lukuunottamatta hitaasti... Käytävässä&oveen pläntätyissä lapuissa luki 23.00 esiintyvän Takiaisen&24.00 AL:n. En tosin ollut varma mitä uskoa näin aprillipäivän ollessa, etenkin kuin lämpäriksi oli ilmoitettu Lehtivihreitä&LAB:ia. Valitettvasti näistä kumpikaan ei vaikuttanut keikkaan kuin korkeintaan alkujupinana.

Lopulta (!!!) lavalle vaivaantui (kuinkas ollakaan) bofferiteipillä koristeltu naisista koostuva bändio joka tunnustautui Takiaiseksi, mikä onkin aivan oiva nimi. Itse soitto oli varsin mitäänsanomatonta&tavanomaista sanoituksen ohella. Sellaista, että kyllä sitä ihan mielellään kuuntelee, mutta ei siinä ollut mitään omaa...ei mitää "helmeä". Tästä huolimatta pogosin kyllä innolla. Soitettuaan jotai 8 biisiä nämä sitten poistuivat.