Apulanta
Kotisivu
Viivakoodit 16.02.2001

23.4.1999 Perniö

(Hakki )

Mitä tähän enää voi sanoa? Epäilen, että Apiksen pojat ovat heittäneet tikkaa Suomen kartalla valitessaan tämän kiertueen keikkapaikkoja. Perniöön oli kuitenkin lähdettävä, koska Lavuaarista-levyn saaminen oli muodostunut mulle jonkunasteiseksi pakkomielteeksi.

Mun kohdallani tämä extreme-päivä alkoi klo 10.24 kun juna starttasi Lahdesta kohti Helsinkiä. Sitten Hesasta pendolinolla Saloon, ja Salosta vielä bussilla Perniöön. Keikkaseurana mulla oli taas hyvin samanhenkinen serkkuni, jonka kanssa sitten ihmettelimme Perniön paikallisten menoa.

Olo oli jokseenkin vähän liian fanifani, kun istuimme klo 16.20 Perniön liikuntahallin pihassa, ja keikka alkaisi joskus neljän tunnin päästä. Olo ei helpottanut kun Apulannan keikkabussi kurvasi pihaan kymmenen minuuttia myöhemmin. Halusin vajota hitaasti maan alle, mutta yritin näyttää urheilulliselta liikuntahallin vakioasiakkaalta.

Jossain vaiheessa jotain paikallisia alkoi raahautumaan paikalle, sekä jotain kymmenenvuotiaita, jotka saivat lähes halvauksen, kun näkivät Sipen sisällä soittamassa kitaraa. Seurasi hullua "Sipe on tuolla!"-kiljumista sekä nimmarin metsästystä. Säälittävää. Tarkkailimme sivusta tätä teinihysteriaa get a life-asenteella, ja tunsimme itsemme todella ulkopuolisiksi.

Loputtomalta tuntuvan odottelun jälkeen (jonka aikana olimme mm.syöneet eväitä, nauttineet termarillisen kahvia sekä lähes jäätyneet kuoliaiksi) alkoi kello lähestymään kahdeksaa. Liikuntahallin edessä oli suunnilleen koko Perniö jonottamassa sisään, ja kaikesta huomasi että tämä keikka oli perniöläisille vuoden tapaus. Paikalle oli tultu aivan perheen pienimmäistä myöten, ja vanhemmat jonottivat kuuliaisesti jälkikasvujensa kanssa.

Hermo kiristyi entisestään, kun oveen ilmestyi laput "lipun hinta 60 mk" ja "saliin mentäessä ulkokengät jätettävä naulakkoon". Siis haloo? Onko millään Apiksen keikalla koskaan pogoiltu sukkasillaan??? No, sisälle kuitenkin päästiin, ja vielä puolen tunnin sitkeän odotuksen jälkeen saimme Lavuaarista-levyt käteemme. Oli totaalinen voittaja-fiilis. Onnellisesti hymyillen siirryimme salin puolelle odottelemaan keikan alkua. Pakko tässä välissä vielä mainita oiva salijärjestely: vellovan ihmismassan ja lavalla esiintyvän Apulannan väliin oli kauniiseen riviin aseteltu muovituolit, joilla järkkärit sitten istuivat. Ja järki jyrää...

Keikka kuitenkin alkoi, ja loistava keikka olikin. Voin suoraan sanoa että oli kyllä parempi keikka kuin Riihimäellä, että jo ihan senkin takia kannatti paikalle tulla. Keikkasetti oli jo tutuksi tullut, ja välissä olevat spiikit "seuraava kappale kertoo siitä, millaista on elämä Heinolan kaduilla" hymyilytti edelleen. Pienessä paikassa heitetyn keikan etu (levyn saannin lisäksi) oli se, että meno ei ollut niin sairasta vellomista ja änkemistä kuin suurempien keikkapaikkojen keikoilla. Sain ujuttauduttua eturiviin hyvin vähällä vaivalla, koska ihmiset väistivät kuuliaisesti kun vähän vaan olkaan naputti. Eturivissä ollessani en myöskään puristunut puolikuoliaaksi, eikä päälleni daivannut porukkaa.Varmasti kaikki paikalla olleet sai keikasta enemmän irti tällaisen rauhallisemman elämyksen muodossa.

Keikka loppui jo kymmenen jälkeen, ja kyytimme saapui joskus yhden maissa... Loistava keikkamuisto kuitenkin lämmitti mieltämme. Tällä keikalla kappaleet todella lähti. Hienoa mättöä. Seuraava keikka onkin todennäköisesti sitten Hartwallille suuntautuva. Kiitän ja kumarran.