Tässä biisissä ensisijaisen tärkeää ovat sanat. Minusta "Pahempi toistaan" on suora jatkumo, tai oikeastaan edeltäjä "Vasten mun kasvojani"-biisille. "Pahempi..." on ulkopuolinen näkemys tilanteeseen, joka johti siihen, mitä "Vasten..":ssa tapahtui.

Pahempi toistaan on toinen teksti, jonka kirjoitin Kiilalle. Tekoaika ajoittui tuonne elokuun lopulle, jolloin kesä oli vielä tuoreessa muistissa, mutta toisaalta edessä oli pitkä keikkatauko (joskin työntäyteinen), jonka aikana sai puitua monia asioita. Tavallaan "Vasten" ja "Pahempi" muodostavat alustan, jolle Kiilan lyriikka rakentuu. Saman asian, samojen tilanteiden tarkastelua eri näkökulmista. Joku voisi sanoa, että sellainen on muniinpuhaltelua, mutta minusta noissa tilanteissa on paljon kiehtovaa, vaikkakin tuskallista sisältöä.

On kyllä itse sanottava, että onhan tuo aika hyvä riffi. Perskeles. Minä tykkään. Hienoa on myös se, että tuolle "Pahempi toistaan"-levyversiolle jää vielä varastoon 40 sekuntia biisin parasta antia. Piti hiukan lyhentää tätä rallia noita radioita varten (Buuu!!!), kun heillä karsastetaan yli 5 minuuttisia biisejä. "Pahempi toistaanhan" on muuten Kiilan pisin biisi. Eli taas järkiratkaisu Apiksilta, pisin biisi avaussinkuksi. No, mennään nyt tällä.

Tuo siistitty versio nyt on aika runk, mutta tiedätte kyllä miksi. Toisaalta se tyhjiö rallin keskellä on aika huumori, joten ei kai siinä voi kuin hymyillä vaan.

Tämän kappaleen kertosäkeen ja bridgen tein alunperin Kiilaa varten, mutta sopivaa säkeistöä ei syntynyt, joten ralli jäi puhelimen muistiin odottamaan parempia aikoja. Olen aivan varma, että tuo kertsi on pöllitty jostain, mutta en millään saa päähäni mikä se voisi olla. Soittakoon poliisit, jos joku omakseen tuntee. Tuo vain kerran pölähti mieleeni ollessani iltasella mummolla kahvilla. Sitten piti "mennä käymään autossa", jossa joikasin bridgen kertseineen puhelimeen. Heh, noita minulla on aika paljon vieläkin jemmassa. Aika ruotosen kuuloista matskua osittain. Sanoitukset rakensin rakkaudella hyvää ystävääni ja yhtyetoveriani, Sipeä, silmällä pitäen. Konsultoin häntä useampaan otteeseen näitä tehdessäni. Minä tykkään näistä. "Sisälle puhtauteen" on vedetty kokonaan legendaarisen Popeda-yhtyeen kamoilla. Ukot olivat tekemässä levyä Headlinella ja pitivät välipäivää. Heinolan juntithan eivät voineet jättää tilaisuutta käyttämättä, vaan pakko oli -luvatta, tottakai- lokittaa Ikurin miesten vermeitä. Oli lasikuiturummut ja kaikki. Semmoiset, mitkä heiluivat ja olivat muutenkin varsin lötköt. Härkänen soundi, kumminkin. Hautainen, sanoisin. Kiitoksen lausunkin tässä itseni ja edustamani yhtyeen puolesta Popedalle.

Biisin kruunaa Omnichord-soolo. Omnichord on semmoinen muovinen, kanteleentapainen vehje, jossa ei kuitenkaan ole kieliä. Katsastakaapa netistä. Upea laite!

Jotenkin meille tulee aina aika ajoin semmoinen fiilis, että on pakko tulittaa tuommoisia aggressiivisempia mättöjä. Semmoinen yllätti nytkin. Näitä on saakelin kiva vetää! Hiki virtaa ja hiukan sattuu, mutta semmoinen koskettaa jotain tuolla sisimmässä. Tämmöistä vedettiin kesällä -92! Ja välillä hajoitettiin läheisen sahan ikkunoita. Kerran työnnettiin jonkun hanun kuplavolkkari järveen. Heh, mitäs jätti kinnerinsä ilman käsijarrua.

Tämän biisin lyriikka kertoo eräästä kerran läheisestä ihmisestä, jonka tarkempi henkilöllisyys jääköön usvan peittoon. Oikeastaan tämä kertoo kohtaamisesta hänen kanssaan eräänä aamuyönä, kun olin tulossa kotiin jostain. Pysäyttävä hetki.

Tämän biisin joikhasin joihinkin gaaddäm viemäriputkiin. Säkeistöissä käytin ihan perus 1,5 metristä pyykkikoneen poistovesiletkua, semmoista valkoista ja juomukasta. Bridgeissä oli paksumpi viemäriputki, noin metrinen. Siellä oli sisällä jotain pölyä/mujua, jota meni keuhkoon ja naamalle niin, että kolme päivää naama punotti eikä happi oikein kulkenut. No, taiteen eteenhän on kärsittävä hiukan. Kertsit meni sitten ihan luomuna.